Haikolan historia

Haikola Kohtavaaralta 19000-luvun alkupuolella.

Haikolan tilan alkuhistoriaa

Nurmeksen Lipinlahden kylän Haikolan tilan rakennusten tiedetään ensin sijainneen Lipinsaaressa. Ne siirrettiin mantereen puolelle 1805, mutta pellot jäivät saareen. Jossakin vaiheessa rakennuksia ja peltotilkkuja oli myös Kohtavaaran laella. Nykyiselle paikalleen tilan päärakennus ja aitta on ilmeisesti rakennettu 1880-luvulla. Pihapiiriin kuuluneesta navetasta on jäljellä vain kivijalka. Haikola oli perintötila vuodesta 1856. (Veijo Saloheimo, Nurmeksen historia. 1953)

Nurmeksen seudun evankelisen kansanopiston kannatusyhdistys ry. perustettiin Joensuussa tammikuussa 1939. Tarkoituksena oli ryhtyä ylläpitämään kansanopistoa Nurmeksessa. Sota viivästytti hankkeen toteuttamista, mutta yhdistys pystyi joulukuussa 1940 ostamaan Ikosen veljesten perikunnalta pika-asutukseen määrätyn Haikolan tilan. Kauppaan sisältyi rakennusten lisäksi 36 hehtaarin maa-alue, johon kuului peltoa ja metsää.

Puutöissä verstaalla

Opistotoiminta

Opistotoiminta pääsi alkamaan sodan aikaan 10.1.1942 hyvin vaatimattomissa oloissa päärakennuksen pirtissä – siitä nimi yhdistyksen vuodesta 1945 julkaisemalle jäsenlehdelle "Pirtin Viesti" – ja piharakennuksissa. Päärakennukseen tehtiin 1947 lisäosa (nykyinen pitotalon tarjoiluhuone ja keittiö) ja aittarakennusta kunnostettiin opiskelija-asunnoiksi. Koko ajan oli kuitenkin vireillä uuden opistorakennuksen rakentaminen Haikolan riihisärkälle. Sellainen onnistuttiin pula-ajan materiaaliongelmista huolimatta saamaan syksyllä 1950.

Kesällä 1970 ukkosmyrsky tuhosi tuon kolmikerroksisen tiilirakennuksen. Opisto päätettiin rakentaa uudelleen. Hankkeeseen kerättiin varoja hyvin onnistuneella valtakunnallisella keräyksellä "Rakennus raunioksi SALAMANNOPEASTI raunio rakennukseksi". Päärakennus ja erillinen opiskelija-asuntola valmistuivat jouluksi 1973.

Haikolan tilan lahjoittaminen

Yhdistys, jonka nimi oli muutettu muotoon Nurmeksen evankelisen opiston kannatusyhdistys ry, ylläpiti kansanopistotoimintaa näissä tiloissa vuoteen 1994. Kansanopistolain muutos aiheutti kuitenkin yhdistykselle taloudellisen kriisin. Niinpä yhdistys päätti luopua kiinteistöstä ja lahjoitti sen Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle (SLEY). SLEY jatkoi Nurmeksessa kansanopistotoimintaa omistamansa Karkun evankelisen opiston sivupisteenä. Haikolan tilat olivat käytössä koko ajan: päädyn asunto talonmiehen kotina ja verstaspuoli taideaineiden ja erämatkailulinjan opetustilana. Aittarakennukseen oli 1973 remontoitu kuusi majoitustilaa opiskelijoita ja kurssilaisia sekä kesän matkailijoita varten. Samassa yhteydessä oli rakennettu Haikolan kellarikerrokseen WC-, suihku- ja saunatilat.

Vuoden 2005 lopussa SLEY kuitenkin lopetti toiminnan Nurmeksessa ja lahjoitti kiinteistön takaisin yhdistykselle, jonka nimi oli muutettu nykyiseen muotoonsa Nurmeksen evankelisen opiston ystävät ry. Yhdistys yritti aluksi ilman valtionapuja ylläpitää toimintaa opiston tiloissa. Se ei onnistunut, joten yhdistys päätti myydä Haikolaa ja Honkasaarta lukuun ottamatta muut kiinteistöt ja keskittää toimintansa Haikolaan.

Opiston entisten oppilaiden keskuudessa oli jo 1980-luvulla virinnyt idea Haikolan vanhan pirtin saattamisesta mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Nyt yhdistyksen jäsenten unelma on toteutunut: paksut mustat hirret ovat näkyvissä, ajanmukaiset keittiötilat valmistuneet ja pitotalo aloittanut toimintansa Haikolan pirtissä. Vaara-Karjalan Leader ry:n hankerahalla, uskollisten talkoolaisten ja avarasydämisten lahjoittajien avulla tämä on saatu aikaan.

Valokuvaprojekti

Valokuvia Lipinlahdesta, Haikolasta ja opistosta seuraavasta linkistä:

https://lipinlahdenkuvat.kuvat.fi/kuvat/

Tämä kuvienkeruuprojekti jatkuu kansalaisopiston kurssina kevätlukukaudella 2022. Opiskellaan myös diojen siirtämistä digimuotoon.

Karjalaisen osakunnan kesäjuhlat 1911 Nurmeksessa.

Kiitos Lipinlahden kuvaprojektin johtajan Timo Tikansalon vaivannäön, voidaan seuraavassa julkaista sanomalehti Karjalattaren kertomus karjalaisen osakunnan kesäjuhlasta 11.7.1911.

Ote "Juhlavieraan" raportista sanomalehti Karjalattaressa 11.7.1911:
 

Lauantaiaamuna [8.7.1911] klo herätti juhlijat höyryalus "Viestin" huuto, joka kutsui heitä huviretkelle kauniista näköalastaan tunnetulle Kohtavaaralle. Edellisenä iltana alkanut sadekin oli tauonnut. Aurinko heloitti täydeltä terältään, joten oli todellinen nautinto Viestissä tai 9:ssä sen perässä olevassa proomussa liukua kaunisrantaisten selkien ja salmien kautta noin 8 kilometriä kauppalasta Lieksaan päin olevaa Kohtavaaraa kohti, jonka juurella Lipinlahden pohjassa tuuheiden koivujen ja haapain keskellä sijaitsevassa Haikolan talossa odotti matkailijoita aito karjalaiset herkut, kalakukot, viilipytyt ja piirakat.

Kun niillä oli ruumiillinen olemuksensa lastattu, kiivettiin vaaran harjalle ja se taulu, mikä siitä avautui katsojain silmien eteen, vetää vertoja Hjalmar Munsterhjelmin ja Werner Holmbergin parhaille maisemamaalauksille. Koko Pielisen pohjoispää saarineen ja salmineen, niemineen ja lahtineen sekä ympäröivine harjuineen ja vaaroineen, metsineen ja niittyineen oli siinä edessä. Tuntuipa siltä kuin laulut "Kangasalan harjulla" ja "Joutsen", jotka m.m. vaaran laella laulettiin, olisivat olleet tätä maisemaa katsellessa sepitettyjä.

Juuri vaaran alla lepäsi vehmaassa kesäverhossaan muistoja herättävät Lipinsaari ja Iljansaari, jotka kertovat niistä vuosisatain takaisista ajoista, jolloin karjalaisten esi-isät kreikanuskoisina ensiksi näille seuduille saapuivat. Hiukan syrjästä lahden pohjasta vilkkui silmään Taipaleen talo, jonka läheisyydessä muistetaan Lipinlahden miesten, Meriläisten ja Lipposten noin vuosisataa myöhemmin sortajansa Affleckin kimppuun käyneen julmurina puukolla viritetyllä jousella sydämeen tähdäten, vaikka turhaan. Näkyi myös Karsikkoniemi, johon höljäkkäläiset ruumiita kuljettaessaan ovat karsikkoa tehneet.

Vaaralta palatessa katseli osa siellä käyneitä vaaralla sijaitsevaa kaunista talon [Sarkkisen suvun Kohtavaara-tila] sijaa, sen v. 1764 rakennettua pirttiä, jossa kaikki muut ikkunat ovat olleet vetolaudalla suljettavia paitsi pöydänpäälasi, jossa on ollut puolen metrin korkuinen lasi-ikkuna. Talon pellonveräjällä kasvanut äärettömän suuri koivuvanhus oli jo kuolemaa tekemässä, lehtiä vain siellä täällä. Koivun varjo on äärettömän laaja, sen haarat kun ovat kuin hyvä hirsi. Tällaisen haaran päällä oli ennen kasvanut lentopihlajiakin, mutta tottapa lienevät onnen tavoittelijat niitä tarvinneet ja poisottamassa käyneet.

Alas tultua juotiin kahvit, pulikoitiin Pielisessä ja lähdettiin laulellen ja naurellen paluumatkalle.